tiistai 7. tammikuuta 2014

Myös metallinetsijällä on vastuu omasta toiminnastaan!



Turun Sanomissa julkaistiin 7.1.2013 juttu metallinetsinharrastajista, jotka joutuivat tekemisiin virkavallan kanssa. Tällainen tapaus onkin ollut jo pitkään odotettavissa. Harrastajat olivat liikkuneet metallinetsimillä Turun Koroistenniemellä, joka on yksi Suomen merkittävimmistä muinaisjäännöksistä. Onneksi paikalle osunut ohikulkija oli ollut tarpeeksi valistunut ja soittanut paikalle poliisit. 



Metallinetsinharrastus on ollut suorastaan räjähdysmäisessä kasvussa ainakin viimeisten kahden vuoden aikana. Esimerkiksi maakuntamuseoon on viimeisen vuoden aikana ilmoitettu metallinpaljastimella tehdyistä löydöistä lähes viikoittain ja toisinaan esineitä on tuotu arvioitavaksi melkeinpä muovikasseittain. Nuorin maakuntamuseossa löytöjä esittelemässä käynyt harrastaja on ollut noin 10-vuotias. Löydöistä pääosa on ollut esineiden katkelmia, joiden käyttötarkoitusta on joko niiden katkelmallisuuden tai huonon kunnon puolesta mahdoton enää tunnistaa. Vain pieni osa löydöistä osoittautuu todellisiksi helmiksi, kuten Kemiönsaaresta lokakuussa 2013 löytynyt pronssikirves.   



Parhaimmillaan metallietsin on arkeologisessa tutkimuksessa hyvä ja tehokas apuväline. Sillä voidaan käydä läpi suhteellisen nopeasti laajojakin alueita, joita olisi mahdoton esimerkiksi systemaattisesti koekuopittaa. Metallinetsimellä on mahdollistaa löytää sellaisiakin ennestään tuntemattomia muinaisjäännöksiä, joita olisi muutoin vaikea havaita. Toinen ja paljon ikävämpi puoli asiassa on edellä kuvatunlainen luvaton kaivelu jo tunnetuilla muinaisjäännösalueilla, mitä tehdään varmaan sekä tietämättömyyttään, mutta valitettavasti myös tieten tahtoen. Juuri tämänkaltaiset tapaukset pilaavat myös niiden harrastajien maineen, jotka haluavat toimia lain ja sääntöjen ehdoilla.



Jokaisen vastuullisesti metallinetsimen kanssa liikkuvan harrastajan tulisikin perehtyä myös siihen lainsäädäntöön, joka sen käyttämiseen liittyy. Muinaismuistolain lisäksi kysymykseen tulevat esimerkiksi jokamiehenoikeudet: ei ole hyvien tapojen mukaista, eikä edes luvallista mennä kaivelemaan toisen maa-alueelle ilman omistajan lupaa.



Tiedot Suomen kaikista muinaisjäännöksistä löytyvät Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä osoitteesta: http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx. Ennen kuin metallinetsimellä lähtee maastoon, on syytä käydä muinaisjäännösrekisteristä tarkistamassa onko ko. alueella jo tunnettuja muinaisjäännöksiä. Näillä alueilla on metallinpaljastimen kanssa liikkuminen siis ehdottomasti kiellettyä. Suomessa on kaikkiaan lähes 30 000 rekisteröityä muinaisjäännöstä, joten niiden kaikkien merkitseminen maastoon ei yksinkertaisesti ole mahdollista.



Ja kun kaikki lupa-asiat ovat kunnossa ja se upea huippulöytö sitten osuu omalle kohdalle, niin on myös maltettava lopettaa kaivaminen heti, kun löytö on tullut esiin ja ilmoitettava siitä joko lähimpään maakuntamuseoon tai Museovirastoon. Myös metallinetsijällä on vastuu omasta toiminnastaan!

Teksti Kaisa Lehtonen

2 kommenttia:

  1. Napakkaa tekstiä! Toinen hyvä bloggaus samasta painavasta asiasta:
    http://mullanalta.blogspot.fi/2014/01/hyi-hyi-museovirasto.html#comment-form

    Suomalaisten aarteenetsijöiden käsityksiä esineiden omistussuhteista hämärtää mitä luultavimmin se, että kaikissa maissa meidän muinaismuistolakiamme
    vastaavaa lakia ei ole ei ole. Kerrattakoon: meillä siis löytäjä tai maanomistaja EIVÄT omista muinaisjäännöksia tai maasta löytyviä yli 100 vuotta vanhoja esineitä. Suomessa arkeologinen löytöaineisto on esim Etelä- ja Keski-Euroopankin aineistoon verrattuna niin niukkaa, että kaikki muinaisjäännökset on haluttu turvata yhteiseksi omaisuudeksi lain avulla. Yhteiseksi hyväksi ja tutkimuksen kohteeksi, ei siis valtion ahneudesta johtuen!

    VastaaPoista
  2. Paljon esim. täällä kemiönsaaressa kaiken uskovan kuuluvan maanomistajalle.VVaikea joskus väitellä.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...